Minulla on kolme pääteemaa näissä vaaleissa, turvallisuus, hyvinvointi ja työ.

Nuo kaikki sanat muodostavat oman yksittäisen teemansa, mutta työn alaotsikoksi voidaan myös lisätä hyvinvointi ja turvallisuus, sillä sellaistahan työelämän pitäisi olla, hyvinvointia ja turvallisuutta lisäävää. Viime vuosina työhyvinvointi ei ole lisääntynyt, vaan päin vastoin.

Me menetämme monia työvuosia työuupumuksen ja liian varhaisen työkyvyttömyyden vuoksi. Tässä tappiota kärsii työnantaja, työntekijä ja koko yhteiskunta. Kukaan ei halua maksaa turhista sairauspoissaoloista, siis poissaoloista, jotka voitaisiin välttää varhaisella tuella työntekijälle. Ei pidä odotella, että viimeisetkin hikipisarat ja kyyneleet on työntekijästä puristettu, vaan siinä vaiheessa tarttua toimeen, kun ensimmäiset merkit työntekijän vääränlaisesta työpaineesta näyttäytyvät. Tätä varten työnantajien tulee kuulla ja kuunnella työntekijöitään ja henkilöstönedustajiaan.

Meillä ei myöskään ole taloudellisesti, eikä työvoiman riittävyyden kannalta varaa siihen, että nuoret eivät ikinä pääse työelämään, vaan ovat vuosia työttömänä, ilman tukea, oman jaksamisensa varassa, muun yhteiskunnan ulkopuolella. Ovat sitä niin pitkään, että menettävät työkykynsä ja ammatillinen osaaminen vanhenee. Ja ei, näistä harva on työtön omasta halustaan, voimavarat ja osaaminen eivät vain riitä työnhakuun ja työn tekemiseen. Työelämä vaatii monesti liikaa, niin nuorelta kuin vanhemmaltakin tekijältä.

Hyvä työelämä lisää ihmisten hyvinvointia, kun työ ja vapaa-aika rytmittyvät oikeassa suhteessa, jaksaa työvuoron jälkeen huolehtia myös omasta jaksamisestaan ja työkunnostaan. Ja tämä taas vähentää niitä sairauspoissaoloja, joihin voidaan vaikuttaa.

Työn pitäisi myös tuoda meidän arkeemme turvallisuutta. Meidän palkkamme pitäisi olla sellainen, että sillä tulee toimeen ja pystyy elämään. Palkka ei saa tuoda turvattomuutta, vaan sen tulee lisätä meidän turvallisuuden tunnetta siitä, että minä pärjään. Ei tule olla niin, että joka kuukausi tai jopa kahdesti kuussa tarvitsee miettiä, paljonko nyt maksetaan palkkaa, vai maksetaanko lainkaan, mihin se palkka tällä kertaa riittää? Saanko maksettua vuokran, sähkön ja muut pakolliset menot? Paljonko minulle jää euroja käytettäväksi ruokaostoksiin?

Töissä pitää myös voida kokea olonsa turvalliseksi. Emme saa joutua kohtaamaan pelkoa työssä. Pelkoa siitä, miten minut hyväksytään omana itsenäni. Pelkoa siitä, joudunko arvostelun kohteeksi ulkonäköni, nimeni tai jonkun muun työhön liittymättömän asian seurauksena. Meidän ei myöskään tule joutua työssämme kohtaamaan pelkoa fyysisen turvallisuutemme vuoksi. Työrauha tuo turvallisuutta ja kun voimme luottaa siihen, että työelämä on turvallista voimme paremmin.

Panostamalla työelämän laatuun ja monimuotoisiin koulutusmahdollisuuksiin ennen työhön tuloa ja työssäolon aikana, mahdollistamme työelämän entistä useammalle. Maksamalla työstä sellaista palkkaa, että sen varaan voi rakentaa ja turvata oman elämänsä ja ettei vapaaehtoinen työttömyys enää houkuttele, lisäämme työvoiman saatavuutta, vähennämme yhteiskunnan kustannuksia ja lisäämme verotuloja.

Tässä hetkessä yhteiskunnan tulisi voida paremmin tukea pienipalkkaisia, esimerkiksi juuri heidän verotustaan keventämällä ja lisäksi mahdollisin keinoin elämisen kustannuksia tulisi pienentää. Näin palkkoihin kohdistuva paine pysyisi kohtuullisempana työnantajia kohtaan näinä aikoina kun inflaatio on ennätyskorkealla.

Turvallisuus. Hyvinvointi. Työ.

Saku Nikkanen
Eduskuntavaaliehdokas, SDP, Varsinais-Suomi

Jaa juttu