Postin toiminnassa on kyse siitä rakenteellisesta muutoksesta, josta viime vuodet on yhteiskunnassa ollut puhetta: näin sitä rakenteita muutetaan. Kuten maan edellinen hallitus, haluaa valtio edelleen heikentää yksilön toimeentuloa, sen sijaan että parantaisi sitä kovasti puhuttua työntekijän hyvinvointia. Toimeentulon heikentyminen ajaa entistä useamman yhteiskunnan apujen piiriin ja heikentää ostovoimaa sekä verotuloja eikä lisää hyvinvointia.

Kyse ei ole ainoastaan postin työntekijöiden palkkojen alennuksesta, vaan kaikkien meidän työntekijöiden. Tämän alennusleikin aloitti Juha Sipilä avaamalla Pandoran lippaan työehtojen heikennyksille. Sipilän hallitus onnistuikin viemään lomarahoista mm. 30 % kolmeksi vuodeksi. Nyt tie on auki muillekin yrityksille. Näin TES-kierroksen alkuun vedetään matto alta hajota ja hallitse -strategialla. Nyt koko ansiotulosta pyritään viemään 30 %, mikä onkin jo 2000 euron palkasta 600 euroa. Onko taivas vain rajana? Mitä seuraavaksi otetaan pois työntekijöiltä, jos tämä saadaan maaliin? Halpatyömarkkinoita rakennetaan.

Tavoitteena ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä talouskasvu

Nykyhallituksen keskeisiä tavoitteita on hyvinvoinnin lisääminen talouspolitiikalla. Se tarkoittaa ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää talouskasvua, korkeaa työllisyyttä ja kestävää julkista taloutta. Talouden vakauden ansiosta vältetään yllättävät ja hyvinvointia heikentävät muutokset ihmisten elämässä. Hallitus kiinnittää erityistä huomiota päätösten vaikutuksiin pitkällä aikavälillä. Perinteisten taloudellisten mittarien tukena ja rinnalla päätöksenteon valmistelun tukena hyödynnetään mittareita, jotka kuvaavat taloudellista, ekologista ja sosiaalista hyvinvointia.

Yhteiskunnassamme ollaan olevinamme esimerkillisiä vihapuheissa, tasa-arvon suhteen, kehittäminen on huippua, lääketiede uraauurtavaa suorastaan, mitkä kaikki on aivan mahtavaa. Silti kansalaisten toimeentulolla ei ole väliä ja valtion yhtiöt etunenässä heikentävät toimeentuloa. Samalla johtoporras nostaa bonuksia. Toimeentulotukiasiakkaat eivät ole niitä tämän maan elättejä, vaan ne suurten yritystukien saajat, jotka eivät ota suomalaista töihin kuin palkattomiin kokeiluihin tai harjoitteluihin. Eikä TES:ssä sovituilla palkoilla, vaan ottamalla vuokratyövoimaa tai halpuuttamalla työsuhteen ehtoja yksipuolisesti.

Julkiset palvelut ovat kuntalaista varten

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymäkin perustettiin voiton tavoittelumielessä ja tietysti siinä ajatuksessa, että saadaan jaettua kustannukset. Siinä annettiin yksityisille mahdollisuus päästä käsiksi verovaroihin. Näin kuntalaiset maksavat terveyspalveluistaan moneen kertaan ja usein huonosta sellaisesta. Syy ei ole työntekijässä, vaan palvelun alasajon tavoitteessa kun haetaan halvempaa tuottajaa/tekijää. Julkisten palvelujen tehtävä on tuottaa palvelua verovaroin kuntalaiselle, ei tuottaa voittoa eikä kilpailla yksityisten kanssa eikä hassata verorahoja.

Veronmaksaja maksaa monin verroin palvelusta mikä tuotetaan. Tavoitteena kun on yhtiöittäminen. Maakuntamalliin edelleen pyritään menemään ja verotus sen mukaan vaikka toisin väitetään. Näin meille tulee jo olemassa olevan verotuskäytännön lisäksi yksi veroporras lisää; maakuntavero. Jälleen tavallisen ihmisen toimeentulo heikkenee entisestään, leipäjonot kasvavat siis. Mitä suurempi on toimintakenttä, sitä vähemmän yksilöllä on merkitystä ja laatua saa hakea. Keksitään aina uusia tavoitteita mihin verovarat voidaan työntää, kunhan eivät vahingossa vain mene sen pienituloisen veronmaksajan käyttöön. Maakunnat tarvitsevat hallinnon, monta johtajaa ja asiantuntijaa jne. ja ne kaikki maksavat.

Satu Lehtola
varavaltuutettu, sd, Lahti

Jaa juttu