Keväällä 2021 tehdyssä kouluterveyskyselyssä 8.–9. -luokkalaisista 19 prosenttia koki kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta, 26 prosenttia koki terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi, luvut ovat nousseet aikaisemmista kyselyistä yli 5 prosenttia (THL).
Psykologiliiton mukaan Isoissa kaupungeissa koulupsykologien vajaus on 30–50 prosenttia. Osassa kunnista on myös kouluterveydenhoitajista ja kuraattoreista pulaa sekä lastensuojeluilmoitusten käsittelyajat venyneet.
Laki koulupsykologien sitovasta mitoituksesta tulee voimaan elokuussa 2023. Yhtä koulupsykologia kohden saa olla korkeintaan 780 lasta, joten koko maahan tarvitaan lähes 350 uutta koulupsykologia. Tällä hetkellä yhdellä koulupsykologilla voi olla vastuullaan 2000 lasta.
Koulupsykologit kokevat työtehtävänsä liian laajaksi eikä palkkaus vastaa työn vaativuutta, jonka johdosta alalle ei haeta riittävästi ja vaihtuvuus on suurta. Psykologien koulutuspaikkojen lisäys ei yksin korjaa tilannetta.
Oppilashuollon työntekijöiden vajaus kuormittaa oppilashuoltoa, opettajia ja lasten vanhempia sekä aiheuttaa pysyviä henkisiä vaurioita lapsille, kun lapsi ei saa ajoissa esimerkiksi lähetettä tarvitsemaansa sairaalahoitoon.
Ongelmien johdosta koulujen järjestyshäiriöt ovat lisääntyneet ja opettajien työajasta menee iso osa muuhun kuin opettamiseen. Yhä useammin kuulee opettajan sanovan, että työkuorma on liian suuri, voimat eivät riitä oman työn kehittämiseen ja tehdään vain pakolliset työt. Kehityssuunta on surullinen, sillä yleensä opettajat haluavat tehdä työnsä mahdollisimman hyvin.
Lasten ongelmiin pitäisi puuttua nykyistä enemmän jo varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa, joka vaatii lisäresursseja. Oppilaan siirtyessä toiselle asteelle, voivat henkiset-, käyttäytymis- ja elämäntapaongelmat olla jo niin suuria, ettei ammattiin valmistuminen enää onnistu.
Jarno Strengell
Ammattiopiston JHL-pääluottamusmies
Kaupunginvaltuutettu sdp
Mikkeli
