EU:ssakaan ei omilla päätöksillä pidä ryhtyä markkinavoimien rengiksi.

Suomi jakaantuu vahvasti kahtia. Tuoreen ennusteen mukaan lähes 70 prosenttia suomalaisista asuu kymmenen kaupunkiseudun alueella vuonna 2040. Pelkästään pääkaupunkiseudun väestö kasvaa peräti 270 000 asukkaalla tuohon vuoteen 2040 mennessä. Samaan aikaan monet keskisuuret tai pienet seutukunnat uhkaavat tyhjentyä. Kun koko Suomen väestö kasvaa samaan aikaan vain 90 000 asukkaalla, tämä merkitsee, että pääkaupunkiseudun ulkopuolella olevan maan väki vähenee 180 000 asukkaalla. Selvitys ennustaa myös kaupunkien väestörakenteiden muuttuvan niin, että niiden keskukset vetävät yhä enemmän väkeä lähiseuduilta. Tämä tarkoittaa sitä, että myös kaupunkiseutujen sisällä nähdään jatkuvaa keskittymistä.

Niinpä asukkaat siirtyvät reunoilta kohti ydintä koko maassa seuraavien vuosikymmenten aikana.

Kiinteistösijoittajien mielestä Suomessa on miljoona asuntoa väärässä paikassa. Voimakas muuttoliike synnyttää erikoisen ilmiön. Pääkaupungissa on haaste vastata nopeaan palvelutarpeen kasvuun samaan aikaan kun asuntoja ja julkista infraa käy tarpeettomaksi Pohjois- ja Itä-Suomessa.

Tämä kaikki on ollut todella pitkään nähtävissä, mutta keskustelu aluekehityksestä on kuitenkin kovin hiljaista. Mihin on tasapainoisen aluekehityksen vaatimus unohtunut ja miksi puolueet eivät puhu aiheesta?

Eduskunnan tarkastusvaliokunta on useampaan kertaan puuttunut aluekehityksen riskeihin ja peräänkuuluttanut yhteiskunnan toimia tasapainoisen aluekehityksen aikaansaamiseksi. Ikävä kyllä julkinen valta on viime vuosina monin osin antanut keskittymiskehitykselle lähinnä lisää vauhtia.

Karmea esimerkki oli parin vuoden takainen päätös lopettaa opettajakoulutus Savonlinnassa. Savonlinnasta lähti yli 800 opiskelijaa ja kertautuvasti noin 300 työpaikkaa. Valmiit asuintalot tyhjentyvät Savonlinnassa ja uusia pitää rakentaa Joensuuhun. Tänään Savonlinnassa on edessä yli kymmenen kokonaisen kerrostalon purkaminen. Alueen asuntomarkkinat ovat sekaisin, kun myytävää on moninkertaisesti ostohalukkuuteen verrattuna. Taloudelliset tappiot ihmisille ovat suuria ja monen perheen elämän perusratkaisut ovat järkkyneet.

Pienet säästöt yhtäällä muuttuvat isoiksi tappioiksi toisaalla. Kun yliopisto säästää satoja tuhansia, yhteiskunta ja kansalaiset häviävät kymmeniä miljoonia. Valtion, puhumattakaan koko yhteiskunnan, kokonaisintressi ei nyt ohjaa päätöksentekoa.

Minulle on ollut suuri yllätys, ettei viime hallitus ole tehnyt oikeastaan mitään toimia tasapainoisen aluekehityksen tukemiseksi. Markkinavoimien logiikka ohjaa nyt kehitystä koko voimallaan. Taksiluvista yliopistoihin ja terveydenhoitoon yrityselämän voitontavoittelun säännöistä haetaan nyt apua ja ohjausta. Savonlinnan kehitys ja opettajakoulutuksen lakkauttaminen soitti hälytyskelloja.

Tarkastusvaliokunnan ehdotuksesta eduskunta vaati hallitukselta selvitystä taantuvien seutukuntien tilanteesta. Sellainen tehtiinkin. Mutta jatkotoimet asiassa puuttuvat. Ehdotin myös yliopistolain muuttamista niin, että yliopistojen pitäisi toimipaikkapäätöksiä tehdessään huomioida myös tasapainoisen aluekehityksen vaatimukset. Tätä ehdotusta ei ole toteutettu.

Liikenneväyläpäätökset ja toimivat kulkuyhteydet ovat aluekehityksen kulmakiviä. Siksi olen iloinen, että tietojeni mukaan hallitusneuvotteluissa infraratkaisut ovat erityisen pohdinnan kohteena. Suomen infrarakentamisen määrää pitäisikin selkeästi nostaa lähemmäs naapurimme Ruotsin pitkäaikaista käytäntöä. Ja samaan aikaan pitää korjata se epäkohta, että suurissa liikennehankkeissa Suomi ei ole puolustanut EU-hankkeissa omia etujaan. Tässä on työsarkaa niin uudelle hallitukselle kuin uusille europarlamentaarikoillekin.

Tasapainoisen aluekehityksen tavoittelun tulisi olla kaikkien puolueiden ja jokaisen poliitikon asia.

Pääministeri Lipponen teki omana aikanaan hartiavoimin töitä, jotta kasvu jakaantuisi koko Suomeen. Kainuun malli, maakunnissa olevien yliopistojen kehittäminen, alueellistaminen sekä monet kulttuurihankkeet ja infraratkaisut saivat pääministerin aloitteellisen tuen.

Samaa henkeä kaivataan myös nyt. Ei pitäisi omilla päätöksillään ryhtyä markkinavoimien rengiksi vaan pysyä talossa isäntänä. EU on oikea paikka näiden päätösten edistämiselle. EU:n aluekehityksen voimavaroista päätetään ensi syksynä osana Unionin 7-vuoden rahoituskehikkoa.

Suomen eri osia ei pidä laittaa keskenään vastakkain, sillä kasvu ja toimeliaisuus yhtäällä koituu koko maan eduksi toisaalla. Esimerkiksi Helsingin metropolialue ja Uusimaa kilpailee Itämeren sarjassa Tukholman, Kööpenhaminan, Hampurin ja Tallinnan alueiden kanssa investoinneista. Saammepa eurooppalaisia ja maailmanlaajuisia jättejä sijoittumaan minne tahansa Suomea, on siitä hyötyä koko maan verotuloille ja kasvulle.

Emme ole aluekehityksemme ennusteiden kanssa yksin. Muualla trendit ovat samansuuntaisia. Siksi meidän on myös etsittävä yhteisiä ratkaisuja. Euroopan Unioni on se foorumi, missä koko Suomen tasapainoiselle aluekehitykselle luodaan vankemmat raamit. Olemme osa Euroopan kohtaloa, ja yhdessä olemme vahvempia.

Koko maan voimavarojen hyödyntäminen on pienen maan kansallinen etu. Tasapainoisen aluekehityksen vaatimus on esillä EU:ssa, jos minä saan mandaatin yhteistä asiaa edistää.

Eero Heinäluoma
EU-vaaliehdokas
https://kotisivukone.fi/app/www/euparlamentaarikko.kotisivukone.com/

 

 

Jaa juttu