Orpon hallitus on aikeissa antaa eduskunnalle esityksen hankintalain uudistamisesta syysistuntokaudella 2025. Hallituksen mukaan tavoitteena on lisätä kilpailua ja avoimuutta julkisissa hankinnoissa. Todellisuudessa käytännön vaikutukset uhkaavat olla juuri päinvastaiset: kustannukset nousevat ja kansalaisten palveluiden saatavuus heikkenee.
Lakiesityksestä annettiin kevään 2025 aikana yli 600 lausuntoa. Mielenkiintoista on, että monet ministeriöt, kuten valtiovarainministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, maa- ja metsätalousministeriö sekä puolustusministeriö, arvioivat, että ehdotus lisää julkisen sektorin kustannuksia ja hallinnollista taakkaa sekä vähentää hankintatoimen tehokkuutta.
Byrokratia lisääntyy ja paikallisuus kärsii
Hallitus, jonka monessa käänteessä sanoo purkavansa turhaa byrokratiaa, esittääkin hankintalain uudistuksen osalta enemmän paperitöitä ja raportointia. Myös pienempiin hankintoihin tulee uusia sääntöjä.
Tämä tekee osallistumisesta vaikeampaa erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille, joille uudistus tarjoilee vaan lisää hallinnollista työtä. Tämän takia yhä harvempi yritys pystyy tai jaksaa osallistua kilpailutuksiin. Kun kilpailijoita on vähemmän, hinnat usein nousevat. Silti palveluiden laatu ei välttämättä parane.
Lisäksi esitys lisää kuntien ja hyvinvointialueiden hallinnollista taakkaa. Resursseja ohjataan palveluiden tuottamisen sijaan hankintaprosessien pyörittämiseen. Tämä on erityisen huolestuttavaa esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta, joissa tarvitaan joustavuutta ja nopeita ratkaisuja – ei byrokraattista kankeutta.
Myös paikallisuus kärsii. Hallituksen esitys ohjaa hankintoja keskitetympään suuntaan, mikä suosii suuria valtakunnallisia toimijoita ja heikentää alueellista elinvoimaa.
Pienissä kunnissa tai harvaan asutulla seudulla markkina ei ole houkuttelevaa, joten nämä seudut uhkaavat jäädä palveluiden osalta oman onnensa nojaan. Palveluiden saatavuuden haasteiden lisäksi kysymys on myös siitä, pysyvätkö verovarat alueella vai valuvatko ulkopuolelle.
Säästöjä ei voi tehdä työehtoja heikentämällä
On myös syytä nostaa esiin, mistä kilpailutusten “säästöt” käytännössä usein syntyvät, kun suuret yksityiset yritykset voittavat julkisia sopimuksia. Usein nämä toimijat painavat kustannuksia alas leikkaamalla henkilöstökuluista – eli maksamalla työntekijöille matalampaa palkkaa tai käyttämällä epävarmoja työsuhdemalleja.
Tämä ei ole kestävää sen paremmin työntekijöiden, palvelun laadun kuin yhteiskunnan näkökulmasta. Säästö ei tällöin synny tehokkuudesta vaan työehtojen heikentämisestä.
Julkisten hankintojen kehittämisen lähtökohtana tulisi olla vaikuttavuus, laatu ja kustannustehokkuus – ei pelkkä sääntöjen lisääminen. Tarvitaan joustavuutta ja luottamusta paikalliseen päätöksentekoon. Hankintalaki ei saa muodostua esteeksi järkeville, tehokkaille ja asiakaslähtöisille ratkaisuille.
Lue lisää: Hankintalaki.fi
Jaana Kilpiä
JHL:n hallituksen jäsen, pääluottamusedustaja