Hankintalain valmistelussa ja päätöksenteossa tulee muistaa sen vaikutus huoltovarmuuteen.
Monesti työn merkityksen huomaa vasta silloin, kun sitä ei tehdä. Sairaala lakkaa toimimasta ilman puhtaita tiloja, ja kouluarki pysähtyy ilman ravitsevaa ruokaa. Ruoka ja puhtaus ovat perusrunko myös vanhusten hoivassa. Ravitsemis- ja puhtausalan ammattilaiset ovat yhteiskunnan selkäranka, mutta tällä hetkellä heidän työolosuhteitaan ja alan tulevaisuutta varjostavat jatkuvat säästöpaineet.
Huoltovarmuus on ihmisten työtä
Ravitsemis- ja puhtauspalvelut eivät ole vain ”tukipalveluita”, vaan osa Suomen kriittistä huoltovarmuutta. Valtioneuvoston päätös huoltovarmuuden tavoitteista (568/2024) nostaa esiin, että sosiaali- ja terveydenhuolto on täysin riippuvaista koulutetusta henkilöstöstä ja toimivista tukipalveluista.
Kun työehtoja heikennetään ja palveluita ulkoistetaan pelkän hinnan perusteella, vaarannamme tämän turvaverkon. Ammattitaitoisen henkilöstön sitoutuminen on tae siitä, että yhteiskunta toimii myös häiriötilanteissa.
Halpa voi tulla kalliiksi
Kuntasektorilla ja hyvinvointialueilla haetaan nyt säästöjä karsimalla ravitsemis- ja puhtauspalveluista. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että yksityistäminen ei aina tuo säästöjä: monet kunnat ovat palauttaneet palveluita omaksi työksi, kun laatu on laskenut ja kustannukset karanneet käsistä.
Pysyvät työsuhteet, asiantuntemus ja ammattiylpeys varmistavat tasaisen laadun. Jos osaajat hakeutuvat muille aloille huonojen työehtojen vuoksi, kuka huolehtii huomisesta?
Enemmän kuin pelkkää siivousta ja ruokaa
Alan ammattilaiset ovat myös tärkeitä kasvattajia. Monelle lapselle koulun tai päiväkodin ateria on päivän ainoa lämmin ja täysipainoinen ruoka. Tämä näkyy karulla tavalla ruokamenekin kasvuna viikonloppujen ja lomien jälkeen. Ruokapalvelutyöntekijä on osa sitä välittävää aikuisketjua, joka tukee lasten- ja nuorten hyvinvointia ja terveyttä.
Joni Leppänen
Jyväskylän työväenyhdistyksen johtokunnan jäsen
JHL:n edustajiston jäsen
Pääluottamusedustaja Hyvaks