Hallituksen viime vuosien työelämäpäätökset heikentävät työntekijän asemaa tavalla, joka osuu erityisen voimakkaasti JHL:n jäseniin – niihin, jotka pitävät suomalaisen arjen ja hyvinvointipalvelut toiminnassa.
Suomen työmarkkinoita on muokattu suuntaan, joka heikentää työntekijän työsuhdeturvaa tavalla, jota emme voi ohittaa olankohautuksella. Hallituksen työelämäuudistukset – tai pikemminkin työelämäheikennykset – koskettavat erityisen kipeästi JHL:n jäseniä: siivoojia, keittiöhenkilöstöä, lastenhoitajia, laitoshuoltajia, tekniseen huoltoon, kuljetukseen, hallintoon ja turvallisuuteen liittyvissä tehtävissä työskenteleviä ammattilaisia.
Heidän arkeensa muutokset näkyvät usein konkreettisesti: työmäärän kasvu, resurssien niukkuus, epävarmat sopimukset ja lisääntyneet velvoitteet heijastuvat suoraan jaksamiseen ja toimeentulon ennustettavuuteen.
JHL:n jäsenten tekemiä töitä yhdistää yksi asia: ne ovat yhteiskunnan arjen kulmakiviä. Niiden takana on valtava määrä osaamista, vastuunkantoa ja työntekijöitä, joiden panos näkyy kaikkialla – usein ilman, että sitä aina huomataan.
Riskejä siirretty työnantajilta työntekijöille
Muutosvauhti on hurja. Vuoden 2026 alussa voimaan tullut irtisanomissuojan heikennys tekee työntekijän asemasta aiempaa turvattomamman. Irtisanomiseen riittää jatkossa pelkkä “asiallinen syy”, ei enää “asiallinen ja painava syy”.
Tulkinnanvaran lisääntyminen tarkoittaa käytännössä sitä, että työntekijä kantaa aiempaa suuremman riskin virhearvioista, työnorganisoinnin muutoksista tai johtamisongelmista. Asioista, joihin hän ei voi edes vaikuttaa. Samalla hallitus avaa oven määräaikaisuuksien kasvulle sallimalla enintään vuoden sopimukset ilman perustetta.
Työttömyysturvan kiristykset maalaavat työelämästä kuvan, jossa pienikin virhe voi sysätä ihmisen epävarmuuteen ja horjuttaa koko elämän perustaa. Karenssit pitenevät, ja etuuden voi menettää jo ensimmäisestä laiminlyönnistä ilman aiempaa varoitusta.
Muutokset ovat erityisen ankaria niille, jotka työskentelevät osa-aikaisesti, kausiluontoisesti tai epävarmoissa palveluissa – juuri niissä ammateissa, joita ilman yhteiskunta ei toimi.
Myös työntekijöiden vaikuttamismahdollisuuksia kavennetaan. Lakko-oikeutta on rajoitettu, joka heikentää työntekijöiden neuvotteluasemaa siis juuri silloin, kun he tarvitsisivat sitä eniten. Kun työnantajan valtaa lisätään samanaikaisesti paikallisen sopimisen laajennuksilla, asetelma kallistuu entisestään työnantajan eduksi.
Kun kaikki Orpon hallituksen tekemät muutokset asetetaan rinnakkain, syntyy kuva työelämästä, jossa riskit siirretään työntekijän harteille ja työnantajan vastuu kevenee. Se ei ole kenenkään etu – ei työntekijän, ei työnantajan eikä veronmaksajan.
JHL:n jäsenet työskentelevät inhimillisen arjen puolesta
Epävarmuudessa elävä työntekijä ei jaksa, ei sitoudu eikä voi olla ylpeä työstään tavalla, joka hyödyttäisi koko yhteiskuntaa.
JHL:n jäsenten työ on suomalaisen arjen selkäranka. Heidän työtään ei tehdä pörssiyhtiöiden tuottotavoitteita varten, vaan lasten ruokahuollon, puhtaiden sairaaloiden, toimivien julkisten palveluiden ja inhimillisen arjen puolesta. He ansaitsevat turvatun aseman, oikeudenmukaiset työehdot ja kunnioituksen – eivätkä he ansaitse sitä, että työelämä muutetaan epävarmuuden temppuradaksi.
On aika sanoa ääneen: työelämää voi uudistaa monella tavalla, mutta heikentämällä ihmisten turvaa ei rakenneta parempaa yhteiskunta.
Helena Nieminen
JHL:n aluepäällikkö, Sisä-Suomi