Tulevat eduskuntavaalit vuonna 2027 eivät ole pelkästään talous- tai velkavaalit. Ne ovat ennen kaikkea työmarkkinavaalit. Kuluvan hallituskauden aikana työntekijän asema on ollut historiallisen kovassa puristuksessa. Pääministeri Orpon ja valtiovarainministeri Purran hallitus ei ainoastaan leikannut – se toi työmarkkinat eduskuntaan tavalla, joka on romuttanut perinteistä sopimusyhteiskuntaa ja heikentänyt työntekijän turvaa.
Työlainsäädäntöä on muutettu yksipuolisesti. Paikallista sopimista on ajettu läpi tilanteissa, joissa työntekijöillä ei ole todellista neuvotteluvoimaa. Lakko-oikeuksia on rajattu, työttömyysturvaa heikennetty ja työntekijän asemaa muutenkin murennettu – kaikki tämä ”työlinjan” nimissä. Mutta kenen työlinjasta on oikeasti ollut kyse?
Työntekijät tarvitsevat puolustajansa myös lainsäädännössä. Lakien tehtävänä ei ole pönkittää vahvempaa osapuolta, vaan suojella heikompaa – ja työmarkkinoilla se on usein työntekijä.
Tarvitsemme kunnioitusta duunareille
On myös syytä muistaa: henkilöstö ei ole menoerä, vaan tuloksen tekijä. Julkisella sektorilla he ovat ne ihmiset, jotka tekevät työn ja tuottavat palvelut kuntalaisille. Yksikään koulu ei opeta ilman opettajaa, yksikään terveyskeskus ei hoida ilman hoitajaa ja yksikään kunta ei toimi ilman työntekijöitään.
Tuleva hallituskausi on mahdollisuus korjata suunta. Tarvitsemme politiikkaa, joka palauttaa kunnioituksen suomalaista duunaria kohtaan – sitä, joka rakentaa, hoitaa, opettaa, kuljettaa, siivoaa ja turvaa yhteiskuntamme arjen.
Vuoden 2027 vaalit ovat ratkaisevat. Meidän on kysyttävä itseltämme: millaisessa Suomessa haluamme elää – sellaisessa, jossa työ on vain kustannuserä, vai sellaisessa, jossa työntekijää arvostetaan ja suojellaan myös lain tasolla?
Jari Kivimäki
Pohjanmaan JHLdemareiden puheenjohtaja
JHL:n hallituksen jäsen